Oranssi lakaisuauto

Olipa kerran oranssi lakaisuauto. Siinä se seisoi asfalttikentällä hieman lunta ympärillään ja näytti ihan siltä ettei se ollut hetkeen liikkunut minnekään. Se oli tainnut nököttää siinä niillä sijoillaan jo jonkin aikaa. Ainakaan lumessa ei näkynyt renkaanjälkiä, että sillä olisi ajettu äskettäin. Odottikohan se siinä kenties jotain? Luulenpa, että se odotti kevään tuloa sillä silloin elettiin kevättalvea ja maassa oli vielä vähän lunta. Keväinen aurinko lämmitti kyllä jo päivisin koko ajan enemmän ja enemmän ja vähitellen suurin osa isoista lumikinoksista oli jo sulanut, mutta oli kuitenkin vielä varsin aikainen kevät.

Mutta mihinkäs sitä lakaisuautoa oikein tarvittaisiinkaan erityisesti juuri keväällä? Olet ehkä huomannut, että talvella katuja ja jalkakäytäviä hiekoitetaan etteivät ne olisi niin liukkaita kun on lunta ja jäätä. Kun olisihan se aika ikävää jos jalkakäytävät ja kadut olisivat niin liukkaita, että ihmiset ja autot liukastelisivat miten sattuu. Siinä voi vaikka satuttaa itsensä jos kaatuu vahingossa liukkaalla kelillä ja autotkin jäisivät helposti sutimaan paikoilleen liukkaalla jäällä tai ajaisivat helpommin kolareita kun jarruttamiseen menisi pidempi matka ilman hiekoitushiekkaa. Talvella siis hiekoitetaan, että meidän kaikkien olisi turvallisempi kulkea. Mutta kun aurinko keväällä sulattaa lumen ja jään niin silloin jäljelle jää vain hiekoitushiekka ja se ei ole ollenkaan kiva juttu kun hiekoitushiekka pölyääkin niin kovasti. Sitä varten on lakaisuautoja, koska niillä on helppo kerätä pölyävä hiekoitushiekka pois. Sitä se varmaan odotti tuo oranssi lakaisuautokin, että loput lumet ja jäät sulaisivat ja sen jälkeen lakaisuauton kuljettaja käynnistäisi smoottorin ja lähtisi puhdistamaan katuja ja jalkakäytäviä.

Ja kyllähän niitä lakaisuautoja näkee välillä muutenkin kuin keväisin. Katuja pitää aina välillä siivota ja pestä vähän samalla tavalla kuin kotonakin tehdään lattioille. Kotona siivotaan pölynimurilla ja katuja siivotaan lakaisuautoilla kun kaduillekin kertyy aina kaikkea likaa, pölyä ja roskaa joka pitää kerätä pois. Kun eihän se olisi ollenkaan kiva juttu jos joka paikka näyttäisi sotkuiselta.

Mutta mitenköhän se lakaisuauto oikein toimii? Kuinka se oikein saakaan kaiken hiekan pois kaduilta? Lakaisuauton alla voi nähdä pyöriviä harjoja jotka keräävät hiekkaa ja sen jälkeen se imaisee hiekan ja pölyn sisällensä aivan kuin pölynimurikin imaisee pölyn sisälleen. Lakaisuautossa on ohjaamon takana iso säiliö jonne se kerää lakaisemansa hiekan ja roskat. Kun säiliö tulee täyteen niin kuljettaja ajaa tyhjennyspaikalle ja kippaa kaiken hiekan sinne. Sen jälkeen lakaisuauto voi lähteä taas uudestaan kaduille jatkamaan työtään.

Lakaisuautot maalataan usein kirkkailla väreillä kuten oranssilla ja lisäksi niissä on oranssit varoitusvilkut, koska ne ajavat lakaistessaan paljon muuta liikennettä hitaammin. Kun ei se hiekan lakaiseminen onnistuisi jos ajaa liian nopeasti. Lakaisuauton ajaminen taitaakin olla aika tarkkaa puuhaa sillä siinä pitää ajaa tarkasti kaikkia katuja ja pienimpiäkin mutkia myöten, että kaikki hiekka saadaan lakaistua mahdollisimman hyvin pois. Kun lakaisuauto on maalattu kirkkailla väreillä ja siinä on varoitusvilkut niin muut autoilijat huomaavat sen helposti eivätkä törmää siihen vaikka se liikkuukin niin hitaasti. Ja ihmisetkin huomaavat väistää sitä sillä se hiekka pölyää aina lakaistessa aika ikävästä eikä ihmisten kannata mennä lähelle lakaisuautoa.

Voisitkohan sinä leikkiä joskus lakaisuautoa jos ne kiinnostavat sinua? Jos joskus tuntuu tylsältä vaikka kerätä lattialta leluja pois niin mitä jos leikkisit olevasi lakaisuauto ja konttaat pitkin lattiaa ja leikit lakaisevasi kaikki lattialle jääneet lelusi talteen aivan kuin lakaisuauto. Ja kuorman voit aina tyhjentää lelulaatikoihin. Sehän olisi yhtaikaa hauska leikki ja lelutkin tulisi kerättyä sinne minne ne kuuluvatkin kun leikki on lopetettu. Äiti ja isäkin voisivat ilahtua kun keräät kaikki lelusi laatikoihin, ehkä sinun kannattaisi kokeilla tällaista leikkiä.

Sen pituinen oli kertomuksemme lakaisuautoista.

Taksi

Mutta mikäs auto se tuossa kuvassa onkaan? Osaatkos sanoa? No sehän on taksi kun siinä on keltainen kyltti katolla. Ja onhan se samalla myös Mersu eli Mercedes-Benz -merkkinen auto. Taksit ovat muuten ihan tavallisen näköisiä autoja, mutta niissä on tuollainen keltainen kyltti katolla ja joskus myös mainoksia kyljissä. Taksin keltaisessa kyltissä on yleensä taksin numero ja lisäksi siellä lukee minkä kaupungin taksi se on. Tuon kuvassamme olevan taksin numero on 292 ja se ajelee pitkin Helsingin katuja kun kyltissä lukee Helsinki.

Mutta mikä se sellainen taksi oikein mahtaakaan olla? Jos se kerta on aika samanlainen kuin muutkin autot niin miksi johonkin autoon on sitten laitettu tuollainen keltainen kyltti katolle ja sitä sanotaan taksiksi? Ja kuka sellaisella taksilla oikein voi matkustaa? Taksilla voi matkustaa meistä ihan kuka takansa, mutta jos matkustaa taksilla niin silloin pitää maksaa siitä matkasta samalla tavalla kuin vaikka bussimatkasta, junamatkasta, laivamatkasta tai lentomatkasta. Taksia käytetään usein silloin kun ei jostain syystä voida mennä omalla autolla ja kun kaikilla ei edes ole omaa autoa niin hekin voivat käyttää taksia vaikka silloin jos bussilla ei pääse sinne minne ollaan menossa.

Takseja ajavat taksinkuljettajat ja heidän työtään on kuljettaa ihmisiä eli asiakkaita sinne minne asiakkaat haluavat. Ja kun tarvitaan taksia niin silloin joko tilataan taksi puhelimella sinne mistä ollaan lähdössä tai kävellään lähimmälle taksiasemalle. Oletkohan joskus huomannut vaikka kaupungilla taksiaseman missä on monta taksia odottamassa asiakkaita? Siellä ne seisovat kuljettajineen nätisti jonossa odottamassa asiakkaita ja jokaisessa taksiautossa on samanlainen keltainen kyltti katolla. Jos liikut pimeän aikaan kaupungilla niin huomaat helposti mikä taksi on vapaana ja millä on jo asiakkaita kyydissä. Vapailla takseilla kun palaa valo siinä keltaisessa kyltissä katolla.

Mutta sitten lähdetäänkin taksimatkalle ja tilataan tällä kertaa taksi vaikka puhelimella hakemaan meitä. Pienen odottelun jälkeen näemmekin jo taksin kaartavan luoksemme. Kuljettaja nousee ulos autostaan ja tervehtii meitä kohteliaasti. Muistetaanpas mekin tervehtiä häntä. Sitten kuljettaja avaa meille oven että voimme nousta taksin kyytiin ja kuljettaja auttaa myös tavarat kyytiin jos meillä on vaikka matkalaukku mukana. Sen jälkeen kerromme kuljettajalle paikan minne olemme menossa ja matka voi alkaa. Takseissa on myös taksamittari jonka kuljettaja laittaa matkan alussa päälle ja siitä nähdään sitten perillä paljonko matkamme maksoi. Mutta nyt nautitaan matkasta. Taksit ovat usein aika hienoja autoja ja niillä onkin mukava matkustaa. Taitavat taksinkuljettajat tietävät hirmuisen monta paikkaa ja löytävät perille sinne minne olemme menossa. Matka sujuu mukavasti ja pian olemmekin perillä juuri siellä minne pyysimmekin taksinkuljettajaa ajamaan. Kuljettaja pysäyttää taksamittarin ja kertoo meille matkan hinnan. Sitten vain maksamme matkan joko rahalla tai vaikka pankkikortilla. "Hei hei" sanomme taksinkuljettajalle ja hän lähtee kuljettamaan seuraavia asiakkaita kun me taas pääsimme jo perille.

Oletkohan sinä ollut joskus taksin kyydissä? Olet saattanut olla taksin kyydissä vaikka silloin jos olet matkustanut ensin lentokoneella tai junalla kun silloinhan ei yleensä voi ottaa omaa autoa mukaansa. Kun eihän se oma auto edes mahtuisi lentokoneen kyytiin. Tai sitten olet voinut olla taksin kyydissä vaikka joskus kun olet ollut kipeänä ja on pitänyt yllättäen lähteä käymään lääkärin luona. Jotkut isot lapset kulkevat taksilla kouluunkin kun koulumatka on pitkä, mutta heidän ei tarvitse itse maksaa taksista. Jos et muista oletko joskus ollut taksin kyydissä niin voit kysyä sitä vaikka isältä tai äidiltä. He saattaisivat muistaa.

Seuraavaksi kun olet vaikka kaupungilla käymässä niin voit yrittää nähdä takseja. Kaupungeissa niitä näkee yleensä paljon. Minkähänlaisia takseja mahdatkaan nähdä ja tunnistatkohan minkä merkkisiä autoja ne ovat? Tuo kuvamme taksi on Mersu, mutta takseina on myös paljon Volvoja, Skodia, Volkswageneita ja Toyotia. Ja muitakin automerkkejä.

Sellainen oli kertomuksemme takseista. Mukavia taksimatkoja sinulle jos satut joskus nousemaan taksin kyytiin.

Vaaleansininen lava-auto

Olipa kerran vaaleansininen lava-auto joka seisoi aurinkoisella pihalla suuren rakennuksen vieressä. Siinä se seisoi etupyörät hieman käännettynä aivan kuin valmiina lähtemään ajelulle. Ainoastaan kuljettaja näytti puuttuvan ratin takaa, mutta muuten se oli aivan valmis lähtemään liikkeelle. Vaikka ei sillä mitään hätää näyttänyt olevan siinä aurinkoisella asfalttipihallakaan. Aivan kun se olisi nauttinutkin siitä kesäisestä auringonpaisteesta joka hyväili sen kiiltäviä vaaleansinisiä peltejä. Se oli taidettu pestä ja kiillottaakin aivan äskettäin kun se oli niin putipuhdas ja kiilteli hienosti. Se vaaleansininen lava-auto oli selvästi tärkeä sen omistajalle kun siitä oli pidetty niin hyvää huolta. Vähän niin kuin sinäkin olet oikein tärkeä monelle ihmiselle kuten vaikkapa isälle ja äidille. Ja sinunkin pitää välillä käydä pesulla kuten tuon vaaleansinisen lava-auton, että pysyt puhtaana. Lapsia ei sentään kiilloteta ja vahata niin kuin autoja. Mutta lapset eivät olekaan tehty pellistä kuten autot.

Mutta missähän sen vaaleansinisen lava-auton kuljettaja mahtoikaan olla? Luulenpa, että hän oli lähtenyt hienolla ja kiiltävällä lava-autollaan huviajelulle kun sattui olemaan noin kaunis aurinkoinen ilma ja ehkäpä hän oli jättänyt autonsa tuohon parkkiin vaikka siksi aikaa kun oli poikennut jonnekin kahville tai vaikka kavereitaan moikkaamaan. Pian hän kyllä varmasti palaisi taas autolleen, istahtaisi ratin taakse ja käynnistäisi moottorin. Tuosta vaaleansinisestä lava-autostapa mahtoikin lähteä hieno ääni kun se käynnistettiin. Se oli nimittäin jo varsin vanha-auto vaikka se näyttikin ulospäin aivan uudelta. Ja vanhoista autoista lähtee usein vähän erilainen ääni kuin ihan uusista autoista jotka ovat nykyään tosi hiljaisia. Ennen vanhaan autoista lähti vähän kovempi ääni. Silloin ei vielä edes osattu tehdä niin hiljaisia autoja kuin nykyään.

Tuo vaaleansininen lava-auto oli tosiaan jo vanha ja se oli aikoinaan valmistettu Amerikassa kaukana Atlantin valtameren toisella puolella. Sen merkki oli Chevrolet mikä on vähän vaikea sana sanoa. Voit yrittää toistaa perässä Chevrolet, Chevrolet. Eikös olekin vähän hankala sana? Ei haittaa vaikka et osaisikaan sanoa sitä kunnolla. Kaikki aikuisetkaan eivät osaa. Niin hankala sana se on! Mutta tuollaisia samanlaisia lava-autoja tehtiin aikoinaan Amerikassa todella paljon ja ne olivat oikein yleisiä. Niitä kun pystyi käyttämään monenlaisen tavaran kuljettamiseen lavansa ansiosta. Laitettiinpa joihinkin lavan tilalle jopa hinauskoukku ja sillä tavalla niistä tehtiin hinausautoja. Oletkohan joskus katsonut Autot-elokuvia? Niissä se Martti on samanlainen auto kuin tuo vaaleansininen lava-auto paitsi että Martilla on hinauskoukku ja tässä vaaleansinisessä lava-autossa on lava. Ja ovathan ne tietenkin myös erivärisiä. Martti on sellainen ruskea, tämä on vaaleansininen ja samanlaisia autoja tehtiin vaikka minkä värisinä. Tehtiin punaisia, keltaisia, vihreitä ja mustiakin. Tiedätköhän noiden lisäksi vielä jonkun muunkin värin?

Mutta saattoi olla myös niin, että tuo vaaleansininen lava-auto ei ollutkaan vaaleansininen silloin kun se tuli aivan uutena ulos autotehtaasta. Kenties se oli silloin ollut aivan erivärinen kuin nykyään. Minkähän värinen se olikaan ollut aivan uutena? Sitä voi arvuutella. Sitten sitä oli ehkä käytettä Amerikassa vaikka minkälaisten tavaroiden kuljettamiseen. Jossain vaiheessa sen ensimmäinen omistaja ei ehkä tarvinnutkaan enää tuollaista autoa ja myi sen seuraavalle. Seuraava omistaja jatkoi sillä ajamista ja kuljetti taas lavalla erilaisia tavaroita. Vähitellen se kului eikä se ollutkaan enää ihan uusi ja kiiltävä auto. Ehkä se hajosikin välillä ja se vietiin autokorjaamolle korjattavaksi. Mutta kyllä se varmaan saatiin taas kuntoon ja joku jatkoi sillä ajamista. Niin vuodet vierivät ja tuo lava-auto ajeli pitkin poikin Amerikkaa kunnes jossain vaiheessa se hajosi taas ja jäi paikoilleen seisomaan. Siinä se sitten seisoi kenties pitkäänkin vähän kuin tarpeettomana ja aika kuluneen näköisenä. Mutta mitähän sitten tapahtuikaan?

Sattuipa olemaan joku suomalainen mies joka oli aina tykännyt vanhoista autoista ja haaveillut joskus omistavansa juuri tuonnäköisen vanhan lava-auton ja hän sattui kuulemaan, että Amerikassa oli aivan tarpeettomana ja myynnissä juuri sopiva lava-auto. Niinpä hän päätti ostaa sen ja lava-auto pakattiin Amerikassa konttiin ja kontti nostettiin suureen rahtilaivaan joka kuljetti sen Atlantin valtameren yli aina tänne Suomeen asti. Auton uusi omistaja meni innoissaan satamaan vastaan sinne saapunutta konttia ja tohkeissaan avasi kontin oven. Mutta voi! Eihän sieltä kontista löytynytkään uutta ja kiiltävää autoa vaan vanha ja kulunut lava-auto joka ei ehkä lähtenyt edes käyntiin vaikka sitä olisi kuinka yrittänyt käynnistää.

Mutta auton uusi omistajapa ei tuosta lannistunut vaan kuljetti vanhan ja kuluneen lava-auton talliinsa ja alkoi vähitellen kunnostaa sitä. Monina iltoina uuden omistajan autotallissa paloi valot vaikka kuinka myöhään ja sieltä kuului kaikenlaisia ääniä kun kulunutta ja vanhaa lava-autoa kunnostettiin ja korjattiin. Lopulta koitti päivä jolloin autotallin ovet avattiin ja ovesta ajettiin ulos juuri tuon näköinen vaaleansininen lava-auto kuin tuossa kuvassa. Se oli taas kuin uudesti syntynyt ja sen omistaja oli oikein tyytyväinen tekemäänsä työhön. Usein kannattaakin monessa asiassa nähdä vähän vaivaa niin lopputulos voi olla tosi hieno. Aivan kuten tuon vaaleansinisen lava-auton kohdalla! Se oli välillä jo aivan kulunut ja rikki, mutta uusi omistaja näki vaivaa ja sai tehtyä siitä taas aivan kuin uuden auton jolla on mitä mukavin ajella kauniina kesäpäivinä. Jos sinäkin maltat nähdä vähän vaivaa vaikka jonkun piirustuksen kanssa niin siitäkin tulee varmasti tosi hieno. Ehkä piirrät vaikka autoja tai jotain ihan muuta. Jos piirtäisit auton niin minkähän värisen tekisitkään siitä?

Monella vanhalla autolla ja esineellä on vähän kuin tarina kerrottavanaan ja sitä tarinaa voi yrittää arvailla aivan kuten teimme nyt tuon vaaleansinisen lava-auton kohdalla. Oletkohan sinä yrittänyt joskus arvailla minkälainen tarina jollain vanhalla tavaralla saattaakaan olla? Kannattaa käyttää mielikuvitusta ja miettiä vaikka joku tarina kuten nyt teimme tuon vaaleansinisen lava-auton kanssa. Mietitään taas tarinoita toistekin, sen pituinen oli tämä iltasatu.

Oranssi kaivinkone

Olipa kerran oranssi kaivinkone. Siinä se seisoi aivan hiljaa yksikseen suuren ja harmaan työmaan reunalla. Miksihän se seisoi siinä aivan hiljaa eikä kaivanut mitään? Osaatkohan arvata? Se työmaakin näytti aivan hiljaiselta eikä siellä näkynyt mitään liikettä eikä yhtään rakennusmiestä ja kaikki muutkin työkoneet olivat ihan hiljaa paikoillaan. Suuret ja korkeat nosturitkin olivat aivan hiljaa paikoillaan eikä sieltä työmaalta kuulunut edes mitään ääniä. Yleensähän työmaalta kuuluu kaikenlaista kilinää ja kolinaa sekä työkoneiden murinaa ja pörinää. Mutta nyt työmaalla oli aivan hiljaista ja ainoastaan tuuli hieman suhisi ja viereiseltä kadulta kuului vähän liikenteen ääniä.

Mutta miksi? Miksi sieltä työmaalta ei nyt kuulunut mitään ääniä ja miksi siellä ei juuri nyt kaivettu vaikka uutta kuoppaa tai rakennettu uutta isoa taloa. Mistähän ihmeestä se saattoikaan oikein johtua? Jaa, sepä taisikin johtua siitä, että sattui olemaan viikonloppu ja kaikilla rakennusmiehillä oli vapaapäivä. He olivat jossain perheidensä kanssa tekemässä jotain ihan muuta. Tänään ei ollutkaan työpäivä. Joku rakennusmiehistä oli ehkä leikkimässä lastensa kanssa, joku oli ehkä urheilemassa ja joku kenties vaikka vain lepäilemässä kotona ja katselemassa televisiota. Koko työmaan henkilökunta oli nauttimassa vapaapäivästä ja lepäämässä, että he jaksaisivat sitten taas maanantaiaamuna tulla takaisin töihin jatkamaan rakentamista ja kuoppien kaivamista. Maanantaiaamuna se oranssi kaivinkonekin taas käynistettäisiin ja sen pakoputkesta pölähtäisi aluksi mustaa savua. Ja sen moottorista alkaisi taas kuulua tuttua kaivinkoneen moottorin pörinää. Maanantaiaamuna kaivinkoneen kuljettajakin istuisi taas tutulla paikallaan kaivinkoneen ohjaamossa ja nostaisi kauhan ylös ja ajaisi aivan kuopan reunalla ja jatkaisi kaivamista siitä mihin lopetti perjantaina ennen viikonloppua.

Kaikilla työssäkäyvillä aikuisilla on välillä vapaapäiviä sillä eihän sitä muuten jaksaisi käydä töissä jos ei välillä saisi levätä kotona. Kaivinkoneenkuljattajallakin on välillä vapaapäiviä ja silloin se oranssikaivinkone on vain parkissa työmaan reunalla odottamassa seuraavaa työpäivää.

Mutta kylläpä se oranssi kaivinkone näytti kiinnostavalta siinä työmaan reunalla vaikka se juuri nyt olikin ihan hiljaa paikoillaan. Kaivinkoneet ovatkin tosiaan aika jänniä koneita. Niillä saa kaivettua isonkin kuopan nopeasti. Paljon nopeammin kuin vaikka lapiolla hiekkalaatikossa. Se johtuu siitä, että kaivinkoneessa on niin suuri kauha jolla se kaivaa. Ihminen ei jaksaisi yksin niin suurta kauhaa liikuttaa ja siksi kaivinkoneessa onkin moottori jonka avulla kauha liikkuu ja jonka avulla myös koko kaivinkone voi siirtyä paikasta toiseen. Oletkos huomannut, että joissain kaivinkoneissa on alla pyörät kuten tässä oranssissa kaivinkoneessa ja joissain kaivinkoneissa taas telaketjut joilla ne ryömivät hitaasti eteenpäin kun kuljettaja niin haluaa.

Jos kaivinkoneessa on pyörät niin sillä voi ajaa tietä pitkin työmaalta toiselle. Kun yhden työmaan kuoppa on saatu valmiiksi niin kaivinkoneen kuljettaja nostaa kauhan ylös ja ajaa tietä pitkin toiselle työmaalle. Mutta jos kaivinkoneessa on metalliset telaketjut niin sillä ei voi ajaa tietä pitkin kun metalliset telaketjuthan rikkoisivat asfaltin. Silloin paikalle pitää kutsua oikein iso lavettirekka-auto joka ottaa kaivinkoneen kyytiinsä ja kuljettaa toiselle työmaalle.

Mutta mitenkähän se kuljettaja oikein saakaan kaivinkoneen liikkumaan? Kaivinkoneen ohjaamossa on paljon vipuja ja polkimia ja joskus rattikin jolla kaivinkonetta ohjataan. Kaivinkoneen ohjaaminen ei taidakaan olla ihan yksinkertainen juttu, mutta taitavat kaivinkoneen kuljettajat saavat sen liikkumaan vaikka millä tavalla. Haluaisitkohan sinäkin olla kaivinkoneenkuljettaja joskus isona? Voit kokeilla kaivamista vaikka joskus hiekkalaatikossa ja luulenpa, että tykkäät siitä.

Kaivaminen onkin usein mukavaa puuhaa ja siksi kaivinkoneiden työskentelyä onkin usein kiva katsoa ja ihmetellä, mutta silloin pitää muistaa olla varovainen ja liian lähelle ei saa mennä. Kaivinkone kun heiluu, liikkuu ja pyörii eri suuntiin kun se kaivaa maata tai vaikka lastaa soraa tai multaa kuorma-auton lavalle. Sitä on jännä katsella, mutta silloin pitää muistaa pysyä aika kaukana ettei joudu vaaraan. Kaivinkoneen kuljettaja kun on keskittynyt työhönsä eikä välttämättä huomaa jos joku lapsi on lähellä katselemassa kaivamista. Olet ehkä huomannutkin kun kaivinkoneen katolla vilkkuu usein oranssi valo. Se varoittaa vaarasta kaivinkoneen lähellä. Joten muistathan aina pysyä tarpeeksi kaukana kaivinkoneista vaikka niiden työskentelyä onkin kiva katsella. Silloin kuoppa syntyy turvallisesti ja siihen voidaan alkaa rakentaa vaikka uutta taloa johon muuttaa joskus ihmisiä kun koko rakennustyö on saatu valmiiksi.

Sellainen oli tarinamme kaivinkoneista ja työmaan reunalla hiljaa paikoillaan seisovasta oranssista kaivinkoneesta.

Luminen auto

Olipa kerran oikein luminen auto. Siinä se nökötti pihalla aivan lumisena ja aivan kuin se olisi tavallinen lumikinos, mutta tämänpä kinoksen sisällä olikin auto. Mikähän auto siellä kinoksen sisällä mahtoikaan oikein olla? Olikohan se kuorma-auto? Ei - ei se voinut olla kuorma-auto kun ei se kinos sentään niin iso ollut, että kuorma-auto olisi sinne mahtunut. Entä olikohan siellä kinoksen sisällä linja-auto? Eipä se tainnut linja-autokaan olla kun linja-autothan ovat suunnilleen yhtä isoja kuin kuorma-autot. Mutta joku auto siellä kinoksen alla nyt kuitenkin selvästi oli. Jospa sitä kinosta kävisi vaikka vähän lapasella pyyhkimässä, että näkisi paremmin mikä auto siellä kinoksen alla oikein olikaan. Olisikohan se hyvä idea, hmmmmm. Ehkä se ei ollut oikein hyvä idea kun toisten autoihin ei mielellään saisi koskea ja se autohan voi olla vaikka ihan kurainen siellä kinoksen alla ja silloin lapanenkin sotkeentuisi. Ei sekään olisi oikein hyvä juttu.

Ehkäpä kannattaa tyytyä vain arvuuttelemaan, että mikä auto siellä kinoksen alla milloinkin piilottelee. Sehän voisikin tosiaan olla hauskaa puuhaa ulkona, että arvailisi mikä auto minkäkin kinoksen alla on. Väri on usein ainakin helppo päätellä jos siitä autosta näkyy edes vähän jostain kulmasta. Tämä auto taisi olla harmaa, ainakin se näyttää ihan harmaalta niiltä kohdin mitä lumi ei peitä. Harmaita autoja näkeekin liikenteessä vaikka kuinka paljon. Ehkä se siis todellakin on harmaa auto. Ja eiköhän se ole joku tavallinen henkilöauto kun nuo renkaatkin näyttävät ihan tavallisen henkilöauton renkailta. Sovitaan niin, että se on tavallinen harmaa henkilöauto. Ja tuossa se harmaa henkilöauto onkin tainnut seistä jo aika kauan kun sen päällä on noin paljon lunta. Nyt sillä ei voi ihan heti lähteä ajamaan kun se on noin luminen.

Oletkohan sinä ollut joskus mukana kun lähdetään talvella autolla liikkeelle? Se ei aina olekaan ihan niin yksinkertainen juttu kuin kesällä. Mitähän silloin pitikään muistaa kun lähdetään talvella matkaan autolla. Ai niin! Ihan ensiksi piti muistaa pukea lämpimästi kun joutuuhan sitä automatkallakin käymään välillä ulkona ja siihenkin on hyvä varautua jos auto vaikka hajoaakin kesken matkan. Silloin tulee äkkiä kylmä jos ei ole kunnolla päällä. Aina on siis hyvä muistaa laittaa lämpimät vaatteet päälle kun lähtee talvella ulos.

No mitähän muuta sitä pitäisi tehdä ennen kuin autolla voi lähteä liikkeelle talvella. Ainakin ne lumet pitäisi varmaan harjata pois auton päältä. Se taitaa olla vähän aikuisten hommia, mutta oletkohan sinä päässyt joskus auttamaan vaikka isää, äitiä tai jotain muuta siinä työssä? Lumet on syytä harjata hyvin pois auton päältä, että sieltä autosta näkee sitten matkalla ulos. Pitää muistaa puhdistaa lumesta auton katto, konepelti, ikkunat, ovet ja kaikki muutkin osat. Tuulilasi ja etuikkunat on tärkeää puhdistaa mahdollisimman hyvin lumesta, että kuljettaja näkee hyvin ulos autosta. Mutta sieltä lumen alta voikin paljastua, että auton ikkunat ovat myös jäässä! Silloin se jää pitää skrapata pois, että autosta näkee kunnolla ulos. Jäisen ikkunan läpi kun ei näe tarpeeksi hyvin. Jään skrapaamisesta voi lähteä hassu ääni. Skriik skriik kuuluu vaan kun joku skrapaa jäätä pois auton ikkunoista. Kun jää on saatu pois ikkunoista niin jokohan oltaisiin valmiita lähtemään matkaan?

Vielä pitää muistaa ottaa tavarat kyytiin, mennä sisälle autoon ja laittaa turvavyöt kiinni aivan kuin kesälläkin. Aluksi autossa voi talvella olla kylmä, mutta kun moottori käynnistetään niin vähitellen auto alkaa lämmetä sisältä. Pitää vain jaksaa odottaa vähän aikaa. Matkaa on mukavampi tehdä kun autossa on lämmintä sisällä ja sitten voidaankin riisua ainakin pipo ja lapaset ettei tule liian kuuma.

Minneköhän sitä oltiinkaan matkalla? Katsotaan minne kuljettaja ajaa ja matkan varrella voi ihailla vaikka maisemia ikkunasta tai katsella toisia autoja. Talvella kuljettajan pitää ajaa varovasti kun tie voi olla liukas, mutta eiköhän sitä päästä hyvin perille kun autokin on puhdistettu niin hyvin lumesta ja jäästä. Hyvää matkaa!

Pieni keltainen Renault leikkiauto

Olipa kerran pieni keltainen Renault leikkiauto. Se ei ollut enää ollenkaan uusi leikkiauto vaan itseasiassa se oli jo melkoisen vanha. Ja sen siitä kyllä huomasikin. Siitähän puuttui yksi ovikin ja myös takapuskuri oli joskus pudonnut ja hävinnyt matkan varrelle leikittäessä. Sillä oli selvästi leikitty joskus tosi paljon ja se oli ollut todella tärkeä pieni leikkiauto sen omistajalle.

Mitäs luulet kun siitä puuttui se ovikin - olikohan se kenties irronnut jossain kolarissa toisen pienen leikkiauton kanssa vai mitähän sille olikaan oikein tapahtunut? Sitä minä en valitettavasti osaa sinulle kertoa, mutta nyt se oli kuitenkin pieni keltainen Renault leikkiauto josta puuttui yksi ovi. Itse asiassa kuljettajanovi jos tarkkoja ollaan kun oven jättämästä kolostahan näkyi rattikin. Pienen pieni ratti kun eihän pienessä leikkiautossa voi suinkaan olla isoa rattia. Jos olet joskus ollut oikean auton kyydissä niin siinä on ollut paljon paljon isompi ratti. Ja jos olet ollut kuorma-auton tai bussin kyydissä tai vaikkapa vain nähnyt sellaisen niin niissäpä on vieläkin isompi ratti. Siis ihan hirveän paljon isompi ratti kuin tuossa pienessä keltaisessa Renault leikkiautossa.

Ja se hävinnyt takapuskuri. Minnekähän sekin oli joskus pudonnut ja hävinnyt. Olisikohan vaikka toinen leikkiauto ajanut tätä pientä keltaista Renault leikkiautoa perään? Ehkäpä. Ja sitten paikalle oli haettu ehkä myös pieni poliisiauto selvittämään tapahtunutta kolaria. Voi olla, että tuon pienen keltaisen Renault leikkiauton omistaja oli leikkinyt jotain tuollaista joskus kauan kauan sitten. Sinäkin olet varmaan leikkinyt leluautoillasi kaikenlaista. Ja joskus leluautot törmäilevät ympäriinsä kun vauhti on hurja.

No mutta, vaikka pienestä keltaisesta Renault leikkiautosta puuttuikin yksi ovi ja takapuskurikin niin silti sillä voisi leikkiä oikein hyvin edelleen. Olihan siinä sentään edelleen kaikki neljä pyörää alla ja sitä pystyi oikein hyvin työntämään pitkin lattiaa. Ja vaikka pörisemään samalla tavalla kuin oikeatkin autot tekevät. Pieni keltainen Renault leikkiauto olisi siis aivan valmis pitkällekin matkalla vaikka halki olohuoneen ja siitä eteenpäinkin. Mutta tiedätkö mitä? Viime aikoina pieni keltainen Renault on lähinnä vain ollut tallessa pahvilaatikossa kaikenlaisten muiden enemmän ja vähemmän kolhiintuneiden leikkiautojen kanssa. Kas kun kävi niin, että tuon pienen keltaisen Renault leikkiauton omistaja kasvoi vuosien aikana isoksi vaikka hän oli ollut aivan pieni poika silloin joskus kauan sitten kun pieni keltainen Renault leikkiautokin oli vielä aivan uusi ja siinä oli kaikki ovet ja takapuskurikin paikoillaan.

Mutta pieni keltainen Renault leikkiautopa oli niin tärkeä leikkiauto sille pienelle pojalle, että hän säilytti sitä aina huolella ja niinpä se on edelleen tallessa kaikkien vuosien jälkeenkin vaikka se pieni poika kasvoikin hitaasti isoksi ja aikuiseksi. Ja aina silloin tällöin tuo jo isoksi kasvanut pieni poika kaivaa tuon pienen keltaisen Renault leikkiauton esiin pahvilaatikosta ja katselee sitä iloisena. Ja saattaapa hän sillä hieman ajaakin aivan kuin silloin joskus kauan sitten kun hän oli pieni poika ja pieni keltainen Renault leikkiautokin oli aivan uusi. Se on edelleen hänelle tosi tärkeä leikkiauto. Onkohan sinullakin sellaisia leikkiautoja jotka ovat sinulle tärkeitä nyt ja ehkä vielä pitkän ajan päästäkin? Ehkä sinun kannattaa säilyttää leikkiautojasi huolella ja viedä ne aina laatikkoon talteen kun lopetat leikin. Sillä tavalla ne pysyvät hyvin tallessa ja ovat ilonasi vielä pitkänkin ajan päästä.

Sen pituinen oli tarina pienestä keltaisesta Renault leikkiautosta, sekin pääsee aina uudelleen ja uudelleen ajelulle.